Alku aina kankeaa, vai miten se oli?

Kokeillaanpa näkyykö tämä uusi teksti ihan normisti kaikille! :) Mä en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi, jotakin osaan, mut nää blogijutut on ihan uusia ja outoja!
Outoa varsinkin se että osa näkee edellisen tekstin kummallisina merkkeinä (hah, se on koodikieltä) ja osa vissiin sitten itseni mukaan lukien näkee tekstin ihan tekstinä, ilman kommervenkkejä..
Enkä mä kyllä enää keksi missä vika vois olla..
Mut toivotaan nyt parasta! Ilmoittelettehan jos tämäkin teksti on jotain hindukiinaa! :)

Mä kävin tänään paikallisessa sairaalassa näyttämässä jälleen itseäni. Käyn siellä itseasiassa vähän turhankin usein. Joskus aattelin et tekisin treffejä kavereiden kanssa sairaalan kahvioon ku siellä mä kuljeksin enemmän ku kaupungilla! :) Tällä kertaa kävin fysioterapeutilla.
Minulla on siis kroonisia kipuja. Mulla on selkä tohjona.
On pullistumaa, rappeumaa ja hermovauriota.

Fysioterapeutin kanssa piti miettiä ja arvioida minun kuntoutusta. Istahdin tuolille ja rupesin odottamaan asiantuntevaa palvelua. Jossain kymmenen minuutin kohdalla mieleen hiipi väkisin ajatus; mua pissitään taas suoraan silmään.
Missä oli kaikki "kivat" testit kuten kantapäillä kävely, yhdellä jalalla seisominen, jönglooraus ja käsillä kävely? Miksi maksan siitä, että katson kaupungin yleisten liikuntapalvelujen esitettä yhdessä fysioterapeutin kanssa? Enkö tosiaan osaa itse itsekseni lukea sitä ja todeta että hei, lähdenpä kaupungin vesijumppaan??
Ja tärkein kysymys: millaista kuntoutusta sairaala voisi minulle tarjota tai järjestää?
Ei mitään. Ei kertakaikkiaan mitään.
Tai no, olis heillä yksi pieni allasryhmä, mutta asiakkaat ovat niin kipeitä ettei heidän kanssaan voi paljoa tehdä. En kuulemma hyötyisi siitä ryhmästä. Olen samaa mieltä, mutta miksi minulle ei tarjottu tätä ryhmää vuosi sitten kun olin samassa kunnossa kuin nykyiset asiakkaat?
Voi että, mulla meinaa välillä kiehua tämän systeemin kanssa.

Minä todella haluan kuntoutua, työ- ja opiskeluelämään ja kaikkeen muuhun. Minä haluan jatkaa elämääni. Auttakaa minua, antakaa minulle työkaluja. pliis...
Neuvokaa minua, seuratkaa minun kuntoutumistani, älkää jättäkö minua yksin.
Välittäkää, edes vähän.
Jos ei muuta, niin en maksa kansalaisena niin paljoa yhteiskunnalle mitä pikimmiten pääsen työelämään.. :) Rahastahan tämä on kiinni.
Ei ole palveluja - koska ne maksaa. Enkä voi itse kustantaa itseäni yksityiselle fysioterapeutille - koska minulla ei ole varaa. Miten pitkäaikaissairaan, minimirahalla elävän, olisi mahdollista kuntouttaa itseään monipuolisesti? Kuntoutus on kaiken avain. Ilman sitä tilanne vain pahenee ja hoidot ovat tehottomia. Pääsen kyllä erikoislääkärille (järkyttävän jonottamisen jälkeen), hän tekee esim. jonkin toimenpiteen, mutta mitä hyötyä siitä on, jos en voi pitää itsestäni hyvää huolta sen jälkeen? Olen pian uudelleen toimenpiteessä. Tämä on kuin tekohengitystä.

Mitä tälle systeemille voisi tehdä? Miten tätä voisi parantaa??
En varmasti ole ainoa, joka kokee näitä tunteita. Surettaa heidän puolesta, jotka eivät jaksa taistella. Itsekään en välillä jaksa. Mutta eihän Suomessa tarvitsisi taistella, jotta saa hyvää ja laadukasta terveydenhoitoa (puhumattakaan Kelan ja vakuutusyhtiöiden palveluista)? Eihän??

Tarkennukseksi vielä, olen siis liikkunut ennen paljon. Olen urheillut kilpaa eri lajeissa ja muutoin vain kulkenut salilla ynnä muuta. Elikkä liikkuminen ei ole minulle outoa tai uutta. Tykkään siitä. Siitä saa ma-ma-ma-mahtavan fiiliksen! :) aah...
Se on ainoastaan ollut minulle viime vuosina mahdotonta. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin ja onneksi saanut itseni kuntoutettua melko hyvään kuntoon! Esimerkkinä, toissa kesänä pystyin kävellä 500m, viime kesänä kävin max. 9km sauvakävelylenkillä. Se on melko suuri harppaus pienelle ihmiselle! :) Olen ihan oikeasti mielettömän ylpeä itsestäni, koska tämä ei ole tullut ilmaiseksi ja tämä on ollut ihan äärettömän rankkaa. Mutta itsellenihän minä tätä teen, en sairaanhoitopiirille tai omalle lääkärille. :)

Huono kuntohan minulla on vieläkin, mutta sisäinen korsettini alkaa olla jo hyvin punottu. :D Toisaalta siitä että kolme vuotta sitten jouduin turvautumaan kuukausiksi kävelykeppeihin, koska jalka ei kantanut, niin siitä kunnosta verrattuna, olen jo huippu-urheilijan tasolla! ;)

Nyt olen hurahtanut zumbaan!
Se on aivan ihanaa! Hyvän mielen liikuntaa!
Tänään jäi zumbaamiset välistä, harmittaa pienesti. Mutta huomenna minä zumbaan! :) Jaksaiskohan sitä jo heti aamukahvin jälkeen?? Aamut ei oo yleensä mun juttu. ;)

Niin mullahan on tässä tietenkin myös laihdutusprojekti päällänsä! Tällä hetkellä tiputettuja kiloja 6,8. :) Mutta siitä enempi joku toinen kerta.

ihanaa että olette käyneet täällä blogissani ja kommentoineetkin. :) kiitos. tuli hyvä mieli.

~ikkunaprinsessa~

Ensimmäinen luku

Mistähän sitä aloittaisi? :) Ensinnäkin olen huomannut että ihmisillä saattaa olla eri blogeja eri elämänalueihin, siis yhdellä ihmisellä. Minä haluaisin että minulla on vain tämä blogi, joka eläisi minun mukanani ja mahdollisten lukijoiden. En osaa luokitella tätä blogia mihinkään kategoriaan, joten sovitaanko että tämä on sellainen sekametelisoppa! :) Sisustusta, joskus jopa käsitöitä, vauvakuumeilua (ja sitä myös miehessä voimistamista), syviä ajatuksia, kepeitä elämänhippuja..
Mitä kaikkea sitä saattakaan elämässä olla! :) Kauneutta, haaveilua, rallattelua, tyttömäisiä hömpötyksiä, keijukaisia ja kaikkea ihanaa! Pahaa mieltä, ihmetystä, skeptisyyttä, kasvua ihmisenä, vahvoja tunteita.. Luulen, että pääasiassa tämä on iloinen ja hölmö blogi, mutta silloin tällöinhän sitä sataa ja on huono ilma, niin myös varmasti täällä.
Mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko!

Toivon ettei kukaan ota itseensä kirjoituksistani, tätä blogia kannattee lukea hieman pilke silmäkulmassa! :) Olen huomannut mustan huumorin toimivaksi keinoksi kestää karua arkea, lähinnä harrastaen sitä itseäni kohtaan. Mutta joskus jollakin saattaa olla sama elämäntilanne kuin mulla ja sit jos minä olen mollannut itseäni siitä asiasta niin se ei tarkoita että haukkuisin kaikkia muitakin! Eli jos vaikka sinä ja minä olemme molemmat vähän laiskoja eli boheemeja, kuten minä sanon, niin ei kannate ottaa itseensä jos minä tuolloin mollaan itseäni. :)

Joku aika sitten eksyin tänne blogien ihmeelliseen maailmaan.
Ensimmäiset blogit, joihin törmäsin olivat Maj:n blogi, Vääränpolun Taistelutanner ja elämää Villa Honkasalossa.
en voi käsittää miten osasinkaan linkittää noi blogit!! toiv. ne toimii. :)
Siitäpä se minun blogiseikkailu sitten alkoikin! En yhtään muista miten näihin blogeihin törmäsin, se oli sellaista vapaata surffailua netin kätköissä. Ja nyt ollaan tässä. Mielettömästi ihania luettuja blogeja. Oma blogi. Omituista. :)

Lukijat. Hmm... tuleekohan joku joskus lukemaan tätä blogia? En tiedä, mutta jos satut käymään täällä niin jätä itsestäsi muisto kommenttiboxiin. Se olisi todella mukavaa! ja ihmeellistä.. :)
Kirjoitan näitä höpinöitä lähinnä itseäni varten, siksihän tämän blogin perustinkin, mutta olisi mukava myös vaihtaa ajatuksia teidän kanssa! Olisi kyllä kiva, jos joku saisi näistä jaaritteluistani jotain irti! :)

Avomieheni. Olemme seurustelleet vuodesta 2005 ja nyt kolmatta vuotta asustelemme yhteisen katon alla. Se on ihanaa! Vieläkin. ;) Hän on sielunkumppanini, rakkauteni, elämäni valo, järki, ärsytys ja paras ystäväni. Sanoin miehelleni että minun pitäisi nyt keksiä hänelle lempinimi tänne blogiin. Mietin ääneen että jospa vain kutsuisin häntä Rakkaaksi, koska sitä hän on, siihen mieheni totesi että eiku sen pitää olla joku cool nimi. Minä korvat höröllään sitten ehdotuksia kuuntelemaan ja ehdotukseksi tuli AstroMagicMan ja ammatiksi rokkitähti, astronautti ja tiedemies.
Eli siis näillä mennään... :)

~ikkunaprinsessa~