Munia ja tekijänoikeuksia.

Pääsiäinen tuli ja meni. Sukuloitiin ja kaveroitiin. Ei ollut kovin munarikas.
Koska enhän mä voi sitä suklaata popsia kun olen niin reipas karppaaja. ;)
Avasin kolme suklaamunaa ja pakotin Rakkaan syömään ne suklaat, jotta minä saan ne lelut.
Rakas totesi munat avattuani että harmi ettei tullut sormusta. heh.
Saakohan niitä edes mistään suklaamunista enää? :)

Eilen surffailin netissä ja etsin sitten munakuppeja. Kyllä vain.
Tykkään syödä keitettyjä kananmunia sillain sopivasti löysänä. Noin 3,5minuutin muna on just hyvä! :) No, siihen tarkotukseen olisi äärettömän kätevä sellanen kaunis munakuppi.

Löysin vaikka millasia, jopa viiden satsin Arabian munakuppeja hintaan 110e. Olin hieman järkyttynyt, koska en tajunnu että arvoesineet voi olla näinkin arvokkaita. Vaikka siis tiedän että vanhoilla Arabian astioilla ynnä muilla on melkoisesti arvoa!
Mutta jotain rajaa... ;)

Ongelmaksi muodostui sitten se että olisin halunnut laittaa niitä kivoja munakuppikuvia tähän postaukseen. Mutta apua, mites ne tekijänoikeudet?!
Saanko laittaa kuvia postauksiini jos kuvat eivät ole omiani?
Entäpä jos niissä on se tekijänoikeuslogo?
Olen kyllä nähnyt että monilla on netistä poimittuja kuvia blogeissaan, mutta pitääkö minun siis kysyä lupa kuvan omistajalta? Mietin että riittääkö jos laitan kuvan alle linkin osoitteeseen mistä olen kuvan poiminut?

Osaisiko netin tekijänoikeuksista jotain tietävä neuvoa minua? :)
Googletin kyllä kyseisen asian, mutta sieltä en löytänyt ihan selkeää neuvoa...

Sitten ajattelin että voisin ihan oikeasti ruveta etsimään meille kivaa astiastoa, jota kerätä.
Niitä vaihtoehtojakin olisi kiva saada kuvina!
meillä on tällä hetkellä kauhia sekatavara-astiasto eli vähän sitä sun tätä saatua ja ostettua.
Eniten minua viehättää Pentikin Vanilja-sarja, mutta sitä tuntuu olevan joka toisella tutulla ja kumminkaimalla, mikä nyt sinäänsä ei haittaa. Mutta Vanilja-sarjan valmistus muistaakseni loppuu ihan näillä näppäimillä... Kerkeäisimmekö me kerätä koko astiastoa?

Teema -tai Koko-astiasto voisi myös olla vaihtoehtona. Niissä on tosi kivoja värejä tarjolla! :)
Voisi olla vaikka valkeaa ja ruskeaa... Mutta onko ne sitten vähän tylsiä?
Yksivärisiä. Laitosmaisia astioita. :) Jostain syystä varsinkin Teema-astiasto on minusta laitosmainen. Sitä tuntuu olevan kaikissa laitoksissa!

Toisaalta joku ihanan värikäs ja mahdollisesti jollain kuvioinnilla piristetty astiasto voisi olla ihana! Esimerkiksi punainen... :) Amarilloissa on ihania lautasia. Voisin yksi kerrallaan kerätä astiaston takin hihaan! ;) ei vaiskaan...

Eikä astiaston varmastikaan tarvitse olla mikään arvoastiasto. Tyyliin siis Pentikin tai Arabian.

Keräätkö sinä mitään astiastoa? Tai onko sinulla jo joku ihana kaunistamassa kattauksiasi? :)

Hiki lentää!

Tänään sain kun sainkin itsestäni irti ja zumbasin oikeen sydämen kyllyydestä!
Päälle tein vielä lihaskuntoa jaloille ja vatsa+selkäjumpat. Kyllä hiki lensi ja naama punotti! :)
Muistutin hieman tomaattia... punainen ja pyöreä (ja pehmeä)! :D
Ihan loisto fiilis kun sai taas kunnolla liikuttua! Tämä on kohtuullisen harvinaista herkkua.
Toivon niiiiin hartaasti ettei tuo jalkahermo ota itteensä kovasti....
Venyttelen huolella ja rauhallisesti. Lisäksi mulla on yks hyvä "hermonvenytys" liike. Siinä ei venytetä staattisesti vaan pumppaamalla. Tuntuu ja näyttää hölmöltä mutta toimii! :)

Ajattelin kokeilla että mitenkäs minä saisin lisättyä kuvia tänne blogiin.
Katsotaanpas onnistunko!

Tässä ovat minun paprikapuuni, tai siis tulevat.


Takana näkyy minun hieno kasvihuoneeni, oikea sisustuksen riemuvoitto! :)
Innostuin kokeilemaan millaista hortonomin vikaa minussa voisikaan olla ja nyt meillä on tulossa muutamia erilaisia yrttejä. Osa kuoli pystyyn, mutta osa vaan sinnikkäästi (minusta huolimatta) jatkoi kasvuaan. Tuli väkisinkin mieleen luonnon kiertokulku kun niitä siemeniä seurasi ja aamulla innossaan juoksi katsomaan että mitä mun yrteille kuuluu ja kuinka ovat kasvaneet. Reippaita yrttejä kun ovat. :)

Olen seuraillut omassa lähipiirissäni kuin myös täällä blogimaailmassa perheen perustamista.
Sitä toivoa, epätoivoa, hallitsemattomuutta ja iloa, onnea, pelkoa, pettymystä ja jännitystä.
Ei ne minun kaikkien yrttien siemenet tosiaan lähteny kasvamaan. Mutta ne jotka lähti, ovat kasvaneet oikein hienoiksi ja komeiksi. :) Tuli vaan mieleen että niinhän se on meidän ihmistenkin kohdalla. Ei ne kaikki siemenet idä ihmislapseksi asti. Mutta suurin osa kyllä. Käsittääkseni. Toivon mukaan. :)
No, menipäs taas pohtimiseksi..
Tuli jotenkin rauhallinen olo jälleen ymmärtäessään että me ihmiset olemme osa luontoa ja sillä sipuli! Luonto pitää kyllä huolen itsestään. Kumpa ihminenkin pitäisi. Stressaamatta. ;)

Mutta siis yrttejä on kiva kasvattaa! Niitä on kiva seurata ja niistä toivon mukaan on vielä joku päivä mulle hyötyäkin.
Toivotaan että pian pääsen maustamaan omia keitoksiani ihan ihka omilla yrteillä. :)
Kohti omavaraistaloutta... kerrostalossa... yeah right..

Ihanaa Pääsiäistä kaikille! :)

~ikkunaprinsessa~

Alku aina kankeaa, vai miten se oli?

Kokeillaanpa näkyykö tämä uusi teksti ihan normisti kaikille! :) Mä en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi, jotakin osaan, mut nää blogijutut on ihan uusia ja outoja!
Outoa varsinkin se että osa näkee edellisen tekstin kummallisina merkkeinä (hah, se on koodikieltä) ja osa vissiin sitten itseni mukaan lukien näkee tekstin ihan tekstinä, ilman kommervenkkejä..
Enkä mä kyllä enää keksi missä vika vois olla..
Mut toivotaan nyt parasta! Ilmoittelettehan jos tämäkin teksti on jotain hindukiinaa! :)

Mä kävin tänään paikallisessa sairaalassa näyttämässä jälleen itseäni. Käyn siellä itseasiassa vähän turhankin usein. Joskus aattelin et tekisin treffejä kavereiden kanssa sairaalan kahvioon ku siellä mä kuljeksin enemmän ku kaupungilla! :) Tällä kertaa kävin fysioterapeutilla.
Minulla on siis kroonisia kipuja. Mulla on selkä tohjona.
On pullistumaa, rappeumaa ja hermovauriota.

Fysioterapeutin kanssa piti miettiä ja arvioida minun kuntoutusta. Istahdin tuolille ja rupesin odottamaan asiantuntevaa palvelua. Jossain kymmenen minuutin kohdalla mieleen hiipi väkisin ajatus; mua pissitään taas suoraan silmään.
Missä oli kaikki "kivat" testit kuten kantapäillä kävely, yhdellä jalalla seisominen, jönglooraus ja käsillä kävely? Miksi maksan siitä, että katson kaupungin yleisten liikuntapalvelujen esitettä yhdessä fysioterapeutin kanssa? Enkö tosiaan osaa itse itsekseni lukea sitä ja todeta että hei, lähdenpä kaupungin vesijumppaan??
Ja tärkein kysymys: millaista kuntoutusta sairaala voisi minulle tarjota tai järjestää?
Ei mitään. Ei kertakaikkiaan mitään.
Tai no, olis heillä yksi pieni allasryhmä, mutta asiakkaat ovat niin kipeitä ettei heidän kanssaan voi paljoa tehdä. En kuulemma hyötyisi siitä ryhmästä. Olen samaa mieltä, mutta miksi minulle ei tarjottu tätä ryhmää vuosi sitten kun olin samassa kunnossa kuin nykyiset asiakkaat?
Voi että, mulla meinaa välillä kiehua tämän systeemin kanssa.

Minä todella haluan kuntoutua, työ- ja opiskeluelämään ja kaikkeen muuhun. Minä haluan jatkaa elämääni. Auttakaa minua, antakaa minulle työkaluja. pliis...
Neuvokaa minua, seuratkaa minun kuntoutumistani, älkää jättäkö minua yksin.
Välittäkää, edes vähän.
Jos ei muuta, niin en maksa kansalaisena niin paljoa yhteiskunnalle mitä pikimmiten pääsen työelämään.. :) Rahastahan tämä on kiinni.
Ei ole palveluja - koska ne maksaa. Enkä voi itse kustantaa itseäni yksityiselle fysioterapeutille - koska minulla ei ole varaa. Miten pitkäaikaissairaan, minimirahalla elävän, olisi mahdollista kuntouttaa itseään monipuolisesti? Kuntoutus on kaiken avain. Ilman sitä tilanne vain pahenee ja hoidot ovat tehottomia. Pääsen kyllä erikoislääkärille (järkyttävän jonottamisen jälkeen), hän tekee esim. jonkin toimenpiteen, mutta mitä hyötyä siitä on, jos en voi pitää itsestäni hyvää huolta sen jälkeen? Olen pian uudelleen toimenpiteessä. Tämä on kuin tekohengitystä.

Mitä tälle systeemille voisi tehdä? Miten tätä voisi parantaa??
En varmasti ole ainoa, joka kokee näitä tunteita. Surettaa heidän puolesta, jotka eivät jaksa taistella. Itsekään en välillä jaksa. Mutta eihän Suomessa tarvitsisi taistella, jotta saa hyvää ja laadukasta terveydenhoitoa (puhumattakaan Kelan ja vakuutusyhtiöiden palveluista)? Eihän??

Tarkennukseksi vielä, olen siis liikkunut ennen paljon. Olen urheillut kilpaa eri lajeissa ja muutoin vain kulkenut salilla ynnä muuta. Elikkä liikkuminen ei ole minulle outoa tai uutta. Tykkään siitä. Siitä saa ma-ma-ma-mahtavan fiiliksen! :) aah...
Se on ainoastaan ollut minulle viime vuosina mahdotonta. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin ja onneksi saanut itseni kuntoutettua melko hyvään kuntoon! Esimerkkinä, toissa kesänä pystyin kävellä 500m, viime kesänä kävin max. 9km sauvakävelylenkillä. Se on melko suuri harppaus pienelle ihmiselle! :) Olen ihan oikeasti mielettömän ylpeä itsestäni, koska tämä ei ole tullut ilmaiseksi ja tämä on ollut ihan äärettömän rankkaa. Mutta itsellenihän minä tätä teen, en sairaanhoitopiirille tai omalle lääkärille. :)

Huono kuntohan minulla on vieläkin, mutta sisäinen korsettini alkaa olla jo hyvin punottu. :D Toisaalta siitä että kolme vuotta sitten jouduin turvautumaan kuukausiksi kävelykeppeihin, koska jalka ei kantanut, niin siitä kunnosta verrattuna, olen jo huippu-urheilijan tasolla! ;)

Nyt olen hurahtanut zumbaan!
Se on aivan ihanaa! Hyvän mielen liikuntaa!
Tänään jäi zumbaamiset välistä, harmittaa pienesti. Mutta huomenna minä zumbaan! :) Jaksaiskohan sitä jo heti aamukahvin jälkeen?? Aamut ei oo yleensä mun juttu. ;)

Niin mullahan on tässä tietenkin myös laihdutusprojekti päällänsä! Tällä hetkellä tiputettuja kiloja 6,8. :) Mutta siitä enempi joku toinen kerta.

ihanaa että olette käyneet täällä blogissani ja kommentoineetkin. :) kiitos. tuli hyvä mieli.

~ikkunaprinsessa~

Ensimmäinen luku

Mistähän sitä aloittaisi? :) Ensinnäkin olen huomannut että ihmisillä saattaa olla eri blogeja eri elämänalueihin, siis yhdellä ihmisellä. Minä haluaisin että minulla on vain tämä blogi, joka eläisi minun mukanani ja mahdollisten lukijoiden. En osaa luokitella tätä blogia mihinkään kategoriaan, joten sovitaanko että tämä on sellainen sekametelisoppa! :) Sisustusta, joskus jopa käsitöitä, vauvakuumeilua (ja sitä myös miehessä voimistamista), syviä ajatuksia, kepeitä elämänhippuja..
Mitä kaikkea sitä saattakaan elämässä olla! :) Kauneutta, haaveilua, rallattelua, tyttömäisiä hömpötyksiä, keijukaisia ja kaikkea ihanaa! Pahaa mieltä, ihmetystä, skeptisyyttä, kasvua ihmisenä, vahvoja tunteita.. Luulen, että pääasiassa tämä on iloinen ja hölmö blogi, mutta silloin tällöinhän sitä sataa ja on huono ilma, niin myös varmasti täällä.
Mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko!

Toivon ettei kukaan ota itseensä kirjoituksistani, tätä blogia kannattee lukea hieman pilke silmäkulmassa! :) Olen huomannut mustan huumorin toimivaksi keinoksi kestää karua arkea, lähinnä harrastaen sitä itseäni kohtaan. Mutta joskus jollakin saattaa olla sama elämäntilanne kuin mulla ja sit jos minä olen mollannut itseäni siitä asiasta niin se ei tarkoita että haukkuisin kaikkia muitakin! Eli jos vaikka sinä ja minä olemme molemmat vähän laiskoja eli boheemeja, kuten minä sanon, niin ei kannate ottaa itseensä jos minä tuolloin mollaan itseäni. :)

Joku aika sitten eksyin tänne blogien ihmeelliseen maailmaan.
Ensimmäiset blogit, joihin törmäsin olivat Maj:n blogi, Vääränpolun Taistelutanner ja elämää Villa Honkasalossa.
en voi käsittää miten osasinkaan linkittää noi blogit!! toiv. ne toimii. :)
Siitäpä se minun blogiseikkailu sitten alkoikin! En yhtään muista miten näihin blogeihin törmäsin, se oli sellaista vapaata surffailua netin kätköissä. Ja nyt ollaan tässä. Mielettömästi ihania luettuja blogeja. Oma blogi. Omituista. :)

Lukijat. Hmm... tuleekohan joku joskus lukemaan tätä blogia? En tiedä, mutta jos satut käymään täällä niin jätä itsestäsi muisto kommenttiboxiin. Se olisi todella mukavaa! ja ihmeellistä.. :)
Kirjoitan näitä höpinöitä lähinnä itseäni varten, siksihän tämän blogin perustinkin, mutta olisi mukava myös vaihtaa ajatuksia teidän kanssa! Olisi kyllä kiva, jos joku saisi näistä jaaritteluistani jotain irti! :)

Avomieheni. Olemme seurustelleet vuodesta 2005 ja nyt kolmatta vuotta asustelemme yhteisen katon alla. Se on ihanaa! Vieläkin. ;) Hän on sielunkumppanini, rakkauteni, elämäni valo, järki, ärsytys ja paras ystäväni. Sanoin miehelleni että minun pitäisi nyt keksiä hänelle lempinimi tänne blogiin. Mietin ääneen että jospa vain kutsuisin häntä Rakkaaksi, koska sitä hän on, siihen mieheni totesi että eiku sen pitää olla joku cool nimi. Minä korvat höröllään sitten ehdotuksia kuuntelemaan ja ehdotukseksi tuli AstroMagicMan ja ammatiksi rokkitähti, astronautti ja tiedemies.
Eli siis näillä mennään... :)

~ikkunaprinsessa~